Viiniköynnös – suomalainen puutarha- ja viljelykasvi

Viiniköynnös – suomalainen puutarha- ja viljelykasvi

Viiniköynnös – suomalainen puutarha- ja viljelykasvi

Ilmastomuutos luo mahdollisuuksia

Jos ennustettu ilmastonmuutos toteutuu ja ilmastomme lämpenee, monet nykyiset viljelykasvimme joutuvat ikään kuin väärään kasvuympäristöön. Kaikki nykyiset viljelykasvimme eivät sopeudu tähän muutokseen, joten niiden tilalle olisi hankittava uusia lajeja tai jalostettava uusia lajikkeita. Uusista viljelykasveista viiniköynnös on saanut tukevan jalansijan Tanskassa ja Skoonessa ja sen kasvatusta harrastetaan pienemmässä mittakaavassa pohjoisempanakin – Suomen rannikkoalueilla aina Vaasan korkeudelle saakka. Varsin maltillisten skenaarioiden mukaan Suomen  lämpötilojen vuosikeskiarvo nousee tämän vuosisadan loslide1ppuun mennessä tai jo puolen vuosisadan kuluttua 2°C, joka tarkoittaa samaa keskiarvoa kuin nykyinen Saksan Saale-Unstrutin viinialueen lämpötilojen vuosikeskiarvo. Mikäpä silloin estäisi viiniköynnöksen viljelyn Suomessa, mutta ollaanko valmiita, kun ylkä saapuu.

Maailman yleisin hedelmä

Viiniköynnöksen rypäleterttu koostuu maailman yleisimmästä hedelmästä, jota viljellään maailmassa alueella, joka vastaisi noin ¼ koko Suomen pinta-alasta. Viiniköynnöksen hedelmien tunnetuin tuote on viini, mutta niille on paljon muutakin hyvää käyttöä. Viinirypäleitä syödään sellaisenaan ja rusinoina. Niistä valmistetaan myös mehuja ja hilloja, ja siemenistä tehdään öljyjä. Lehtiä käytetään viininlehtikääryleiden valmistukseen ja raaoista rypäleistä saadaan verjusia, jolla keskiajalla korvattiin etikka, ja jota gourmet-ravintolat käyttävät edelleenkin etikan sijasta.

Herrojen harrastuksesta kohti ammattiviljelyä

Suomessa viiniköynnöksen kasvihuonekasvatusta on harrastettu Turun akatemian ajoilta. 1700-luvun loppupuolella kasvatus levisi Suomen kartanoiden ja linnojen orangerioihin  ja 1900-luvun alussa alkoivat ensimmäiset avomaakokeilut. Suomalaisen kasvinjalostuksen kehittäjä professori Olavi Meurman aloitti viininviljelykokeilut Suomessa 1930-luvulla, mutta toisen maailmansodan jälkeisen elintarvikepulan vallitessa viininkasvatuskokeiluille ei ollut tilaa. Nykyisissä suotuisissa kasvuolosuhteissa tuhannet suomalaiset puutarhaharrastajat ovat kiinnostuneet myös viiniköynnöksestä ja  puoliammattilaisten viljelyalat ovat jopa 1 – 2 hehtaarin laajuisia. Ensimmäiset suomalaiset viinirypäleet ovat tulleet myyntiin marketteihin ja kaksi ensimmäistä viinirypäleviiniä on ollut myytävänä tilaviinimyymälöissä. Viiniköynnös sopiikin hyvin sekä harrasteviljelyyn puutarhoihin että ammattimaiseen laajamittaiseen peltoviljelyyn. Viiniköynnöksen viljelyssä on hyvä muistaa, että köynnöksiä voi istuttaa vaikka 100 hehtaaria, mutta jos ne eivät tuota rypäleitä, ne ovat kasvattajalleen vain silmän ilo. Sen vuoksi taloudellisesti kannattava viiniköynnöksen viljely vaatii syvällistä tieto-taitoa ja kokemusta, kuten minkä tahansa viljelykasvin kasvattaminen. Valitettavasti tämä tietämys on meillä vielä vaatimatonta. Mutta kun se on saatu kuntoon, niin kelpo satoa voidaan saada Etelä-Suomessa jo nyt. Perinteisten  viinkarvonen-koynnoksessa-on-paljon-kukka-aiheita-versoja-ja-lehtia-kesakuun-alussa-kukinta-alkaa-juhannuksen-tienoillainkasvattajamaiden yliopistoissa viininviljely (engl. viticulture) on itsenäinen ja monimuotoinen oppiaine ja aiheesta julkaistaan vuosittain satoja artikkeleita.

Kesäkuun alussa Uudellamaalla viljellyt viiniköynnökset ovat hyvässä kasvussa. Kukinta alkaa juhannuksen aikoihin. Valokuva: Juha Karvonen.

Lumi ei ole este

Viiniköynnöksen kasvatukseen liittyvä yleinen harhaluulo on se, että talven lumipeite vahingoittaa köynnöstä. Riittävän paksu lumipeite suojaa kuitenkin köynnösten juuristoa ja rungon alinta osaa paleltumiselta. Talvilevon aikana köynnöksen maanpäällisissä osissa ei ole nestekiertoa, eikä meillä kasvatettujen lajikkeiden versoissa ja silmuissa ole havaittu merkittäviä vaurioita, vaikka pakkasta on ollut lyhyen aikaa kolmekymmentäkin astetta.

Kasvillisuusvyöhyke on leveyspiiriä tärkeämpi

Toinen harhakäsitys on se, että viiniköynnös kasvaa siellä missä oliivitkin eli vain etelässä. Kasvillisuusvyöhykkeet eivät kuitenkaan noudata ilmastovyöhykkeitä sataprosenttisesti, vaan niihin vaikuttavat kasvupaikan korkeus merenpinnasta sekä suurten vesistöjen ja meren läheisyys. Vaikka viineistään kuuluisa Valaisin alue sijaitsee yli 1000 km etelämpänä, niin sen vuoristossa sijaitsevien kasvupaikkojen ympärivuotiset ilmasto-olosuhteet eivät juuri poikkea Itämeren rannikon alueista. Siellä on talvella lunta ja pakkasta on jopa enemmän.

Viileillä alueilla viljelyä varten jalostetut köynnöslajikkeet kuten Rondo, Zilga, Nordica, Solaris ja jopa jotkut laatuviinien valmistukseen käytetyt lajikkeet menestyvät hyvin eteläisimmän Suomen kasvuolosuhteissa ja tuottavat jatko-jalostukseen sopivia rypäleitä. Välimeren ja Etelä-Euroopan lajikkeita meillä on turha yrittää kasvattaa. Vaikka ne säilyisivät hengissä pohjoisessa ilmastossa, niin niillä on erilainen kasvukierto ja pohjoisiin olosuhteisiin sopimaton valon käyttö eivätkä ne tuota satoa.

Rypäleillä monia käyttömahdollisuuksia

Suomen olosuhteisiin sopivien köynnöslajikkeiden rypäleitä ei suinkaan tarvitse käyttää viininvalmistukseen, jota meillä säätelee tiukka byrokratia. Koska Suomi viimeisenä EU-jäsenmaana ei ole listautunut EU:n viinintuottajamaiden luetteloon, suomalaista rypäleviiniä ei myöskään saa markkinoida viininä vaan ”rypäleistä käymisteitse valmistettuna mietona alkoholijuomana”. Tällä hetkellä meikäläinen kaupallinen viininkasvattaja saisi myytyä rypäleensä ilman byrokratiaa sellaisenaan tai mehuina ja hillona jopa paremmalla litra- tai kilohinnalla kuin viininä. Viiniköynnösmateriaalin tuottajaksi voi myös rekisteröityä Eviran ohjeiden mukaan ja viiniähän voi valmistaa byrokratiavapaasti omaan ja ystävien käyttöön. Jos osa sadosta ei ehdi kypsyä, niin sen voi käyttää gourmet-paikkojen himoitseman verjusin valmistukseen, jota meille tuodaan Ranskasta ja Vähä-Aasiasta saakka.  Saataisiinko meilläkin kehitettyä viininviljelystä ja siitä valmistettavista tuotteista uutta ja laajenevaa liiketoimintaa puutarha-alalle?

Artikkelin kirjoittaja Juha Karvonen on Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tohtoriopiskelija. Hän on opiskellut viininkasvatusta Napa Valley Collegessa Kaliforniassa, aloittanut viinintuotannon maisteriopinnot Itävallassa (University of Applied Sciences, Eisenstadt) ja valmistunut maisteriksi Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta vuonna 2009.

Artikkelikuva Juha Karvonen: Rypäleet ovat kypsymässä Tuusulassa elokuun lopussa ja korjattavissa 2 – 3 viikon kuluttua.

Lisää tietoa viiniköynnöksestä ja sen viljelystä:

Northern Viticulture – reviews and studies, Juha Karvonen, ISBN: 978-952-330-828-2, Helsinki, 2016, 144 sivua.

Viinitarhurina Suomessa – arktisen viininkasvatuksen opas, Juha Karvonen, ISBN: 952-464-233-6, Tampere, 2004, 114 sivua

Viiniköynnöksen kasvatus Suomessa. Juha Karvonen, ISBN: 978-952-235-161-6, Tampere, 2010, 266 sivua.

 

Leave a Comment

*