Viljelysopimukset kumppanuussopimuksiksi

Viljelysopimukset kumppanuussopimuksiksi

Viljelysopimukset kumppanuussopimuksiksi

Ruoan ostaja edellyttää tiettyä laatua, turvallisuutta, avointa toimintaketjua ja yhä useammin myös tuottajan kasvoja ja tarinaa. Tuotantosopimukset voisivat olla väline koko ruokaketjun tiiviimpään vuorovaikutukseen. Kuluttajalle voitaisiin teknologian avulla välittää tieto ruoan alkuperästä ja mahdollisuus suoraan palautteeseen. Samalla tuottajalle ja jalostajalle rakennettaisiin kanava tarkentaa tuotekehitystään ja ennakoida toimintaansa vielä paremmin vastaamaan kysyntää. Tiedon liikkumisen avulla voisi syntyä uusia tuotteita tai palvelumalleja, jotka ovat kansainvälisellekin ostajalle entistäkin arvokkaampia.

Tuotantosopimuksien avulla viljelijä on perinteisesti varmistanut, että laatuvaatimukset täyttävälle sadolle löytyy ostaja. Viljelyttäjä puolestaan on pyrkinyt varmistamaan tarvittavan raaka-aineen saatavuuden. Sopimuksessa on määritetty myös hinnoittelun perusteita. Valitettavan usein sopimuslomake ja tilitysdokumentti ovat ainoat vuorovaikutuksen muodot. Puutarhatuotteilla sopimusmenettelyt ovat vielä monimuotoisempia. Laadun määritys on useimmiten aistinvaraista ja laatuhinnoittelun kriteerit ovat harvinaisia.

VYR:n  päivitetty viljastrategia näkee sopimustuotannon vahvistamisen tärkeänä keinona koko kotimaiselle viljasektorille. Jotta sopimustuotannon hyödyt muuttuisivat euroiksi, pitää syntyä toimintatapa, joka hyödyttää ruokaketjun jokaista toimijaa pellolta pöytään. Suomalainen sipsivalmistaja kertoo jokaisessa pussissaan, missä perunat ovat kasvaneet. Turha data on kustannus, mutta analysoitu ja toiminnan uudistumiseen johtava tieto on investointi. Kuluttajalle erityisen arvokas tuote kestää myös vuorovaikutuksen rakentamisen kustannukset, mutta bulkkituotteesta voi saada kannattavan vain äärimmäisen pienillä tuotantokustannuksilla. Jotakin kertoo se, että joskus on kannattavampaa lastata laivaan suomalaista viljaa jalostamattomana, kuin jalostaa raaka-aine omaa osaamistamme käyttäen Suomessa. Pohjoinen puhtautemme ei lisää tehokkuutta, mutta puhtauden faktoja ja mielikuvaa viestimällä voisimme ehkä viedä maasta arvokkaampia jalostettuja tuotteita. Vahvistetaan viljelysopimukset kumppanuussopimuksiksi ja kasvatetaan ruokaketjun arvoa. Alkutuottaja tarvitsee kumppaneikseen innovatiivisen jalostavan teollisuuden ja teollisuus luotettavat raaka-ainetta tuottavat kumppaniyrittäjät.

Kirjoittaja Hilkka Halla, Turun kauppakorkeakoulu/ CCR-tutkimuspalvelut.

Leave a Comment

*